Parhaat Stephen King –filmatisoinnit

Stephen King tunnetaan parhaiten kauhuromaaneistaan, jotka ovat karmineet jo usean sukupolven selkäpiitä. Parhaat King-filmatisoinnit edustavat kuitenkin useita eri genrejä, ja osa elokuvista on jopa elokuvahistorian klassikoita.

Shawshank Redemption

Rita Hayworth – avain pakoon -nimellä Suomessa tunnettu elokuva on vankilaleffojen klassikko. Kahden miehen ystävyydestä karuissa vankilaoloissa kertova elokuva onnistuu hyvin kuvatessaan ankeita oloja, ankeita ihmisiä ja hyvyyttä, joka kuitenkin paistaa useimpien ihmisten käytöksestä läpi. Pakollista katsottavaa kaikille hyvän draaman ystäville. Frank Darabontin onnistunut ohjaustyö innostutti hänet ohjaamaan myöhemmin vielä useita King-romaaneja, joista ei mikään kuitenkaan ihan onnistunut nousemaan Shawshank Redemptionin sfääreihin.

Stand By Me

Stand By Me toimii aina nostalgiannälkäisille.

Stand By Me – viimeinen kesä (1986) on nostalginen nuorisokuvaus, josta nykykatsojalle tulee mieleen Netflix-sarja Stranger things, ja niin ikään Kingin teokseen perustuva pellekauhuilu It. Elokuvassa poikajoukko lähtee ruumiinetsintäseikkailulle, josta ei käänteitä ja kiperiä tilanteita puutu. Seikkailun kepeys ja vakavuus tasapainottelevat hienosti tässä kaverusten vaaralliseksi muuttuvassa retkessä, ja poikien persoonallisuudet kuvataan realistisella rouheudella. Vaikka elokuva sijoittuu 50-luvun loppuun, niin kasarinostalgiselta se tuntuu. Johtuu varmaan elokuvan valmistumisajasta.

Misery

Kirjailija joutuu suurimman faninsa armoille tässä ahdistavassa trillerissä. Kathy Bates tekee elämänsä roolin kirjailijan häikäilemättömänä ja häiriintyneenä fanina, joka ei kaihda väkivaltaa saavuttaakseen tavoitteensa. Elokuva lepää päätähtiensä James Caanin ja Kathy Batesin harteilla, mutta he kantavat taakkansa vaivatta ja uskottavasti. Katsoja pysyy lumen saartaman mökin vankina elokuvan loppuun asti.

Pet Sematary

Tämäkin kissa aiottaneen herättää uudelleen henkiin vuoden 2019 uudelleenfilmatisoinnissa.

Uinu, uinu lemmikkini, kuuluu tämän leffan suomenkielinen titteli. Kuten kaikki vähänkään populaarikulttuuria seuraavat tietävät, lemmikki ei suostu uinumaan. Eikä kuollut poikakaan. Leffan elokuvallisista ansioista voi olla montaa mieltä, mutta räväkkä kauhuklassikkohan tässä on kyseessä. Elokuvan tarina ja kuvasto on syöpynyt kulttuuriseen kudelmaan tehokkaasti ja kyseessä onkin yksi niistä elokuvista, jotka kuuluvat sisällöltään yleistietoon. Hauska herkku kylmäkellarista kauhua kaipaavalle.

1408

1408 on laadukas peruskauhuleffa. Kummittelevissa paikoissa vieraileva skeptikko törmääkin yliluonnolliseen hotellihuoneessa, jossa toden ja kuvitellut raja ei ole selkeä. John Cusack ei ole pääroolissa läheskään niin keskiverto kuin yleensä, vaan vetää osansa skeptikkotoimittajana hyvällä hapella. Säikytyksiä ja piinaavia hetkiä riittää, ja kolkko tunne jää viivyttelemään katsojan mieleen kuin kummitus peilikuvaan. Tämän elokuvan katsottuasi et tunne olevasi yksin.

Lisäys: Klassikkoelokuva Hohtoa ei tässä jutussa mainittu, koska Kingin romaani ja Kubrickin elokuva ovat perustavalla tavalla erilaisia. Kubrickin Hohto on ennemminkin Stephen Kingin Hohdon innoittama kuin siihen perustuva.

Parhaat Arnold Schwarzenegger -elokuvat

Arnold Schwarzenegger on ollut kehonrakentaja, näyttelijä ja poliitikko – persoona, jonka kaikki tunnistavat. Hänen saavutuksena Hollywoodissa ovat huomattavat, vaikka hän ei näyttelijänlahjoistaan paljoa olekaan tunnustusta kriitikoilta saanut. Seuraavana muutama Arnold-leffa, jotka ovat käytännössä klassikoita ja pakkokatsottavia kaikille elokuvafaneille.

Conan Barbaari (1982)

Fantasiaelokuvien julma klassikko, jonka päärooli on kuin luotu Arnoldille. Kokemattomuus näyttelijänä ei haitannut, kun suurin osa roolityöstä koostui miekan kanssa pullistelusta, synkästä tuijottelusta sekä monotonisista sananvaihdoista. Elokuva on omintakeinen katsomiskokemus –suoraviivaisen raadollisuuden serenadi, joka kestää katsomisen nykypäivänäkin. Ainakin nostalgialasit silmillä.

Kuvernööri voi vielä palata Conanin rooliin vanhana kuningasbarbaarina, jos vain leffan tuotanto joskus saadaan lähtökuopista miekkojen ja sandaalien maille.

Predator (1987)

”If it bleeds we can kill it”

Lähes näkymättömäksi muuttuva avaruusörkki ei tietystikään Arskalle pärjää. Viidakon uumeniin sijoittuva piinaava toimintaleffa on Itävallan salisankaria parhaimmillaan. Viidakko on eksoottinen sijoituspaikka scifistiselle toimintaelokuvalle, ja myös metsästäjä avaruudesta on hyvin suunniteltu ja persoonallinen otus. Laadukasta toimintahumppaa konetuliaseiden säestämänä.

Total Recall (1990)

Philip K. Dickin kirjoittamaan novelliin perustuva elokuva on hieno yhdistelmä hyvää toimintaa ja scifitarinaa. Muistin ja persoonan salojakin käsittelevä leffa on Paul Verhoeven ohjauksessa terävä ja yllätyksellinen. Suoraan RoboCopin jälkeen Total Recallia ohjaamaan tullut mestari oli selkeästi oikeassa mielentilassa toista ihmisyyttä käsittelevää scifi-rymistelyä varten. ”Get your ass to Mars”, sanoo Arskan roolihahmo itselleen klassisessa repliikissä. Elokuvataidetta parhaimmillaan.

Elokuvasta tehtiin vuonna 2012 uusintafilmatisointi, jota tähditti Colin Farrell. Kyseessä on ihan asiallinen toimintaleffa, joka kuitenkin kalpenee kliinisessä mausteettomuudessaan Schwarzeneggerin maaniselle mulkoilulle.

Terminator 2 – Tuomion päivä (1991)

Mr. Universe, Kalifornian kuvernööri, vuosisadan toimintatähti – paljon on Arska saanut yhdessä elämässä tehtyä!

Ehkä maailman paras toimintaelokuva, joka sisältää kaikkea komeista takaa-ajoista hienoihin erikoistehosteisiin. Schwarzenegger rytistelee robotin roolinsa kunnialla kulmat kurtussa ilman uskottavuusongelmia. Tarina maailmanlopun uhkasta ja aikamatkustamisesta on tarpeeksi eeppinen ja hullu, jotta katsoja tajuaa jättää aivonsa tyhjäkäynnille ja vain nauttia menosta. Tätä on toimintaelokuvat parhaimmillaan. Mitkään expendablesit eivät tälle klassikolle pärjää edes Arskan itsensä avustamana.

Terminaattorin reboot -elokuvaa odotellessa kannattaa raudanlujasti katsella myös ensimmäinen Terminator-leffa, jota osa leffaväestä pitää kakkosta parempana. Tuomion päivän jälkeenhän ei ole Terminator-elokuvia tehtykään – paitsi jossain epäonnisessa aikajatkumossa.

Mainstream-kauhun mestariteoksia

Näin Halloweenin lähestyessä on hyvä hieman perehtyä elokuvagenreistä ehkä monipuolisimpaan –kauhuun. Kauhu ei genrenä ole pelkkää perussäikyttelyä, vaan mukaan kuuluu pitkittynyttä piinaavaa tunnelmaa, silmiä viiltävää visuaalisuutta ja surrealistista, aivoja vääntävää tarinankerrontaa.

Hohto

Tämä kuva lienee tuttu kaikille, riippumatta siitä onko Hohto jäänyt näkemättä vai ei.

Tämä Stanley Kubrickin klassikko-ohjaus on niitä elokuvia, jotka kannattaa katsoa useasti. Syrjäisen vuoristohotellin hulluksi tekevään tunnelmaan on ilo uppoutua kerta toisensa jälkeen. Vaikka alkuperäisteoksen kirjoittaja Stephen King ei elokuvasovituksesta pitänytkään, ovat elokuvafanit nostaneet sen yhdeksi kauhun klassikoista – ja hyvästä syystä.

The Ring

Vuonna 2002 ensi-iltansa saanut The Ring on harvinainen kauhuelokuva. Japanilainen alkuperäiselokuva Ringu on näet huonompi elokuva kuin amerikkalainen uudelleenfilmatisointi. The Ring -elokuvan tummahiuksinen tyttö on nykyään kauhukuvaston jo ehkä kulunutkin hahmo, mutta elokuvan katselun jälkeen pelottava tunnelma jää elämään katsojan sisuskaluihin kuin mato ruumiiseen.

Scream

Teinikauhu-genren uusin klassikko. Elokuvan valkoinen naamio on nykyään ikoninen kappale elokuvahistoriaa, joten alkuperäinen leffa kannattaa katsastaa ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Wes Craven palasi tällä leffalla takaisin kirkkaimpaan valokeilaan Painajainen Elmstreetillä -elokuvasarjan heittämästä pitkästä varjosta. Perinnetietoista teinien lahtaamista kaipaavalle kelpo pätkä, jota ei muidenkaan laatuviihdettä harrastavien kannata jättää väliin.

It

Vuoden 2017 Se-elokuva on kaikin puolin ylivoimainen 1990 vuoden minisarjaan verrattuna.

Stephen Kingin romaaniin perustuva vuoden 2017 filmatisointi on laatutyötä, joka ehkä sortuu näyttämään hieman liikaa liian aikaisin. Elokuva peilautuu hienosti toiseen King-elokuvaklassikkoon Stand by Me -leffaan. 1980-luvun lapsikaverukset seikkailevat nostalgisenkipeissä tunnelmissa, josta raadollisuus ei ole kaukana –sananmukaisesti. Pennywise-klovnia näyttelee ansiokkaasti nuori hujoppi Bill Skarsgård. Kakkososaa odotellessa.

The Thing

John Carpenterin ohjaama ja Kurt Russelin tähdittämä versio tarinasta, jossa tiedemiehet klaustrofobeilevat Antarktiksen tutkimusasemalla, on sci-fi -kauhun todellinen klassikko. Kuka on avaruusloisen saastuttama ja kuka ei? Vainoharhaiskauhuiseen tunnelmaan on helppo sukeltaa, ja hätkähdyttävän groteskit kohtaukset elähdyttävät tietokoneanimaatioihin tottunutta nykykatsojaa. Hyöteisrapumaisten avaruusörkkien polttaminen on seuraavan kerran yhtä hauskaa vasta Alien-elokuvissa.

Get Out

Yhteiskunnallisesti kantaaottava kauhukomedia? Kyllä, sellaisiakin tehdään. USA:ssa poliittiseen hermoonkin tärähtänyt kauhuelokuva käsittelee hienosti rotujenvälistä jännitettä, mutta jää hieman yhden tempun poniksi. Ehdottomasti katsomisen arvoinen omaperäisen aihekäsittelynsä, sekä kauhun ja komedian perinteisestä poikkeavan yhdistelmän ansiosta. Tämä elokuva muistetaan vielä tulevaisuudessakin.

There will be blood (2007) – maailman paras elokuva?

There will be blood kertoo Daniel Plainviewin (Daniel Day-Lewis), kullankaivajasta öljynetsijäksi ryhtyvän hiljaisen, mutta häikäilemättömän miehen tarinan. Öljyä etsiessä hän kohtaa Eli Sundayn (Paul Dano), itsensä profeetaksi julistaneen nuoren kirkonmiehen. Heidän välinen jännite ja kamppailu vallasta ja rahasta ovat elokuvan kantava voima.

Daniel Plainview/Daniel Day-Lewis

Daniel Day-Lewis palkittiin roolisuorituksestaan Oscarilla.

Eniten elokuva on saanut kiitosta Daniel Day-Lewisin järkimäisestä roolisuorituksesta. Daniel Plainview on henkilönä pelottava, voitontahtoinen ja häikäilemätön ihmisvihaaja, mutta silti katsoja taputtaa häntä selkään ja kannustaa paremmaksi ihmiseksi. Useissa kohtauksissa lepää vain hiljaisuus, ja Daniel Day-Lewis onnistuu olemuksellaan ja ilmeillään tuottamaan tarkkoja kuvauksia tunnelmasta, sekä viemään tarinaa eteenpäin sanattomasti.

Tämä on toki myös Paul Thomas Anderssonin taitavan ohjaustyön ansiota, sillä hän selkeästi antaa näyttelijälle aikaa tehdä työnsä, solmia sanaton sopimus katsojan kanssa: jos katsot, et kadu. Day-Lewis käyttääkin tilaisuutensa hyväkseen ja tekee elämänsä parhaan roolisuorituksen. Paul Danon esittämä profetiaalinen saarnaaja tuntuu hänen rinnallaan vain nilkkimäiseltä oman edun tavoittelijalta, joka on kylläkin taitava hankkeissaan. Daniel Day-Lewis voitti aiheellisesti roolistaan parhaan miespääosanäyttelijän Oscarin vuonna 2008.

Teemat

Iso osa elokuvan kohtauksista on kuvattu Texasissa.

Elokuva käsittelee mestarillisesti pahuutta, ahneutta, uskontoa, valtaa ja haaveita. Vuosisadan vaihteen öljykentät tuntuvat pulppuavan pahantahtoisuutta, jota ympäröi ahneuden autiomaa. Henkilöt säilyttävät kuitenkin koko ajan uskottavuutensa, ja jotenkin Daniel Plainviewin huostassa kasvava kuuro poika onnistuu toimimaan tämän rappeutuneen öljysuonisen maailman hyvänä sydämenä. Uskonto on tässä maailmassa vain tapa kerätä rahaa, tapa porata öljyä suoraan uskovien kukkaroista. Vallasta pumpataan rahaa. Haaveista pumpataan voimaa tehdä rahaa. Mutta ovatko ne haaveet kaiken vaivan arvoisia? Mitä tehdä sitten kun haave on toteutunut? Sitten mennään keilaradalle, ehdottaa elokuva.

Visuaalisuus

Tässä elokuvassa kaikki on karunkaunista. Ihmiset ovat likaisia ja inhottavia –mutta kauniita. Autiomaa on karu, ja öljykentät ilottomia tehtaanpiippuja muistuttavin pumppaustornein. Kaikki on kuvattu kauniisti, ja ilmeet likaisilla kasvoilla korostuvat tarkoin suunnitellussa valaistuksessa. Ruskean sävyissä toistuva elokuvakin voi olla komeaa katseltavaa, ja vähäiset väriläiskät jäävät mieleen kuin punainen vaate Schindlerin listassa. Meri ei ole ikinä ollut yhtä sininen, veri ei koskaan yhtä punaista. Mestarillista työtä kaikin puolin.

Aikamatkustuselokuvat

Aikamatkustus on kiehtonut ihmistä jo pitkään. Mahdollisuus muuttaa menneisyyden tapahtumia omassa elämässä ja maailman historiassa ovat asioita, jotka vaan viehättävät tähän aikajanaan jumiutuneita töllistelijöitä. Mitä olisi tapahtunut, jos olisinkin valinnut toisen työpaikan? Millainen maailma olisi nyt, jos Hitler olisi tapettu jo ensimmäisessä maailmansodassa? Millainen on ihmiskunnan tulevaisuus? Aikamatkustus-teema mahdollistaa mitä erilaisimpien kysymysten tutkailun.

Aikakone

Doctor Whon TARDIS on yksi ikonisimmista aikakoneista.

Ensimmäisen kerran H.G. Wellsin Aikakone-romaani filmatisoitiin jo vuonna 1949 tv-ruudulle. Tunnetumpi elokuvaversio on kuitenkin vuonna 1960 ensi-iltansa saanut elokuvaversio, jonka valkoiset karvaiset morlockit ovat piirtyneet pysyvästi elokuvakansan mieleen ja rönsyilleet sieltä populaarikulttuurin kuvastoon.

Elokuvassa aikamatkustaminen onnistuu (kuten nimikin sanoo) teknisen laitteen ansiosta. Tällainen tekninen aikamatkustuksen mahdollistava laite on sitten myöhemmin toistunut fiktiossa mitä erilaisimmissa muodoissa, aina Poliisin puhelinkopista (Doctor Who) DeLoreaniin (Paluu tulevaisuuteen).

Päiväni murmelina – Groundhog day

Bill Murray elää saman päivän uudelleen ja uudelleen Päiväni murmelina -elokuvassa.

Joskus aikamatkustus elokuvissa on jonkinlaista taikaa. Tätä lajityyppiä edustaa vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Groundhog day -elokuva, jonka pääosassa tunteita läpi käy Bill Murrayn esittämä leipääntynyt reportteri. Hän joutuu jostain syystä elämään saman päivän aina uudelleen ja uudelleen ja etsimään ratkaisua tähän mysteeriin. Loppuratkaisu on nykypäivän vinkkelistä katsottuna konservatiivinen ja vanhanaikainen kliseisyydessään, mutta sydäntä lämmittäväksi humpuukiksi elokuva on miellyttävä tuttavuus.

Aikamatkustus kykynä

Joissain elokuvissa aikamatkustus on jonkin henkilön ominaisuus tai kyky. Esimerkiksi Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo -romaaniin perustuvassa elokuvassa (2009) päähenkilön miehellä on geeni, joka aiheuttaa hänelle aikahyppyjä. Parisuhteen komplikaatioitahan siitä tietysti aiheutuu.

Toinen elokuva, jossa roolihahmolla on erikoiskyky tai ominaisuus, on Perhosvaikutus (The Butterfly effect). Vuonna 2004 valkokankaille saapuneessa yllätyshitissä päähenkilö kykenee ohjailemaan menneisyyttään päiväkirjaansa keskittyen. Elokuva ei innostanut kriitikoita, mutta katsova yleisö on elokuvasta pitänyt kuin kolajuomasta ja popcornista ikään.

Must see -aikamatkustuselokuvat

Jos on aikamatkustuksesta kiinnostunut, kannattaa ainakin seuraavat elokuvat katsastaa edellä mainittujen lisäksi, vaikka ne olisi aikaisemmin katsonutkin:

Kaikki Terminator-elokuvat, koska aikamatkustavia tappajarobotteja.

Looper, koska Joseph Gordon-Levitt imitoi pari tuntia Bruce Willisiä.

Predestination, koska todella monimutkainen perhesuhde ja rautaista näyttelemistä.

12 apinaa (1995), koska muut versiot ovat huonoja.

Harry Potter ja Azkabanin vanki, koska Alfonso Cuarónin näkemys Potter-maailmasta on elokuvasarjan mielenkiintoisin.