There will be blood (2007) – maailman paras elokuva?

Posted on

There will be blood kertoo Daniel Plainviewin (Daniel Day-Lewis), kullankaivajasta öljynetsijäksi ryhtyvän hiljaisen, mutta häikäilemättömän miehen tarinan. Öljyä etsiessä hän kohtaa Eli Sundayn (Paul Dano), itsensä profeetaksi julistaneen nuoren kirkonmiehen. Heidän välinen jännite ja kamppailu vallasta ja rahasta ovat elokuvan kantava voima.

Daniel Plainview/Daniel Day-Lewis

Daniel Day-Lewis palkittiin roolisuorituksestaan Oscarilla.

Eniten elokuva on saanut kiitosta Daniel Day-Lewisin järkimäisestä roolisuorituksesta. Daniel Plainview on henkilönä pelottava, voitontahtoinen ja häikäilemätön ihmisvihaaja, mutta silti katsoja taputtaa häntä selkään ja kannustaa paremmaksi ihmiseksi. Useissa kohtauksissa lepää vain hiljaisuus, ja Daniel Day-Lewis onnistuu olemuksellaan ja ilmeillään tuottamaan tarkkoja kuvauksia tunnelmasta, sekä viemään tarinaa eteenpäin sanattomasti.

Tämä on toki myös Paul Thomas Anderssonin taitavan ohjaustyön ansiota, sillä hän selkeästi antaa näyttelijälle aikaa tehdä työnsä, solmia sanaton sopimus katsojan kanssa: jos katsot, et kadu. Day-Lewis käyttääkin tilaisuutensa hyväkseen ja tekee elämänsä parhaan roolisuorituksen. Paul Danon esittämä profetiaalinen saarnaaja tuntuu hänen rinnallaan vain nilkkimäiseltä oman edun tavoittelijalta, joka on kylläkin taitava hankkeissaan. Daniel Day-Lewis voitti aiheellisesti roolistaan parhaan miespääosanäyttelijän Oscarin vuonna 2008.

Teemat

Iso osa elokuvan kohtauksista on kuvattu Texasissa.

Elokuva käsittelee mestarillisesti pahuutta, ahneutta, uskontoa, valtaa ja haaveita. Vuosisadan vaihteen öljykentät tuntuvat pulppuavan pahantahtoisuutta, jota ympäröi ahneuden autiomaa. Henkilöt säilyttävät kuitenkin koko ajan uskottavuutensa, ja jotenkin Daniel Plainviewin huostassa kasvava kuuro poika onnistuu toimimaan tämän rappeutuneen öljysuonisen maailman hyvänä sydämenä. Uskonto on tässä maailmassa vain tapa kerätä rahaa, tapa porata öljyä suoraan uskovien kukkaroista. Vallasta pumpataan rahaa. Haaveista pumpataan voimaa tehdä rahaa. Mutta ovatko ne haaveet kaiken vaivan arvoisia? Mitä tehdä sitten kun haave on toteutunut? Sitten mennään keilaradalle, ehdottaa elokuva.

Visuaalisuus

Tässä elokuvassa kaikki on karunkaunista. Ihmiset ovat likaisia ja inhottavia –mutta kauniita. Autiomaa on karu, ja öljykentät ilottomia tehtaanpiippuja muistuttavin pumppaustornein. Kaikki on kuvattu kauniisti, ja ilmeet likaisilla kasvoilla korostuvat tarkoin suunnitellussa valaistuksessa. Ruskean sävyissä toistuva elokuvakin voi olla komeaa katseltavaa, ja vähäiset väriläiskät jäävät mieleen kuin punainen vaate Schindlerin listassa. Meri ei ole ikinä ollut yhtä sininen, veri ei koskaan yhtä punaista. Mestarillista työtä kaikin puolin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *