Kevin Bacon on työteliäs amerikkalaisnäyttelijä, joka on tehnyt useita vahvoja sivurooleja (Apollo 13, Sleepers, Mystic River). Toisaalta, ainoa heti mieleen nouseva selkeä päärooli, jonka olin mieheltä nähnyt ei varsinaisesti säväyttänyt – Hollow Man oli mitä oli. Muissa rooleissa pienempien elokuvien luottonimiä, parikin rap-artistia, ja ohjaajana täysi tuntemattomuus – muun muassa näitä minä puntaroin aikoinaan, kun harkitsin olisiko The Woodsman katsomisen arvoinen. Olin kuitenkin utelias näkemään, miten harvoin käsiteltyä aihetta oli lähesteytty. Elokuvan nähtyäni olen iloinen, että en antanut yllä mainittujen epävarmuustekijöiden vaikuttaa, vaan luotin tarinaan.

Lontoon elokuvafestivaaleilla parhaana esikoiselokuvana palkittu draama kertoo pitkän vankilatuomion jälkeen kotikulmilleen palaavasta Walterista. Työpaikka ja vuokra-asunto eivät tee miehestä vapaata. Läheiset ovat kaikonneet, joten hän pitäytyy omissa oloissaan – Walter tuomitsee aiemmat tekonsa itsekin, eikä haluaa päästää ketään lähelleen. Hän ei ymmärrä kuinka kukaan voisi hyväksyä häntä jos tietäisi miehen taustan. Mutta ennen pitkää Walterin on kohdattava muu maailma, ja sen tehdäkseen hänen täytyy kohdata menneisyytensä.

Elokuvan kuvamaailmaa ja roolisuorituksia voisi verrata tarinan päähahmoon, Walterin tavoin kerronta on miltei pidättyvyyteen asti hillittyä. Kevin Bacon eläytyy todella vahvasti hahmoonsa, jota monellakaan näyttelijällä ei välttämättä olisi ollut rohkeutta esittää. Myös muut henkilöhahmot on rakennettu huolella, ja heidän motivaatioihinsa ja reaktioihinsa on helppo samaistua. Hillityn pienimuotoinen toteutus tuo todellisuuden tuntua ja vetää katsojan lähelle, ja taidokas käsikirjoitus ei päästä katsojaa etäännyttämään itseään vaikeasta aiheesta.

Tuomitsemisen ja ymmärtämisen, syyllisyyden ja toivon teemoja oivaltavasti käsittelevän tarinan suurin yksittäinen ansio lienee kuitenkin sen puolueettomuus. Hauraan oloista päähahmoa tai hänen tekojaan ei puolustella tai kaunistella, mutta mikä tärkeintä, ohjaaja ei heitä ensimmäistä kiveä vaan ainoastaan kertoo tarinan. Lopullisen tuomion joutuu jokainen katsoja antamaan yksin.