Pikkukaupungissa tapahtuu murha. Tutkimukset etenevät ripeästi, epäilty tunnustaa ja tekee itsemurhan. Paljon nähnyt murhaetsivä Jerry Black ei kuitenkaan usko, että totuus on näin yksinkertainen. Hän on jäämässä eläkkeelle, mutta on myös luvannut uhrin perheelle löytävänsä tappajan. Vaikka alkuasetelma kuulostaa lukemattomien b-elokuvien juonelta, Sean Pennin ohjaama, 2001 valmistunut The Pledge – Kunniasanalla on hyvin rakennettu jännityselokuva, joka nousee lajityyppinsä klassikoiden tuntumaan.

Kuten elokuvan nimestä saattaa päätellä, Jerryn (Jack Nicholson) antamalla lupauksella on olennainen osa elokuvassa. Vaikka hän jää eläkkeelle ja vapautuu velvollisuuksistaan, annettu lupaus jää vaivaamaan mieltä. Jerryn entinen esimies ei suostu avaamaan jo kerran ratkaistua juttua uudelleen, joten eläkepäivät alkavat täyttyä kalastusharrastuksen ohella epävirallisesta rikostutkimuksesta. Kokenut poliisi seuraa vaistoaan ja käyttää kymmenien vuosien ammattikokemustaan, ja uskoo olevansa oikeilla jäljillä. Ilman virka-asemaansa hän on kuitenkin vaikeassa tilanteessa, sillä entisten kollegojen vakuuttamiseksi pitäisi olla kiistattomia todisteita.

Hienosti hiottu käsikirjoitus ja kautta linjan loistava näyttelijäkaarti (mm. Benicio Del Toro, Aaron Eckhart, Helen Mirren) nostavat elokuvan lajityyppinsä massan yläpuolelle. Kovin usein tällaisissa elokuvissa nähtävän tutkimuksen sulavan etenemisen ja päähenkilön etevyyden ihastelun sijaan elokuva pakottaa katsojan miettimään, missä mennään. Onko Jerryn nenä erehtymättömän oikeassa, vai onko hänen tutkimuksensa lähdössä lopullisesti lapasesta alati takaraivossa tykyttävän lupauksen vuoksi? Elokuva onkin perinteisen poliisidekkarin ohella kuvaus siitä, millainen vaikutus motivaatiosta taakaksi muuttuvalla lupauksella on Jerryyn henkisesti. Juuri tässä suhteessa käsikirjoitus ja onnistunut roolitus erottuvat edukseen.

Tarinan tunnelma ja jännitys rakentuu Jerryn tutkimuksen tahdissa, hitaasti ja sykäyksittäin. Tarinan yksityiskohdille on maltettu antaa tilaa jyräämättä tunnelmaa liialla toiminnalla. Kaikkia kerrontatyyli ei varmasti miellytä, sillä rauhallinen kuvaus ja kerronta haastavat meidän musiikkivideoiden ja mainosten tulvassa elävien keskittymiskyvyn. Silti valinta on onnistunut ja perusteltu, sillä kuvaus myötäilee pienen tienvarsikaupungin hidasta elämää, jonka syke on kaukana suurkaupunkien rytmihäiriöisestä tykytyksestä.