Rehellisesti sanottuna; tämän elokuvan nimi ei innostanut minua katsomaan sitä, vaan kenties se, että oli pyhäpäivä ja kirjastot olivat kiinni. Myöskin se, että elokuva hyllyni oli kavennnut muutamaan animaatio-elokuvaan. Ja se, että olin kuumeisena sohvalla ja minulla oli tylsää oli osasyyä.

Elokuvan nimi kertoo paljon hatarasta tarinasta jonka ympärillä tämä höyhenen köykäinen romanttinen komedia pyörii hataran ja hyvin lineaarisen ohjauksen hädintuskin kannattelemana.

Elokuvan ainoaksi meriitiksi (kenties sen lisäksi kuinka täydellisesti se onnistuu sujahtamaan mitäänsanomattomien täyte-elokuvien joukkoon) ja asiaksi joka kosketti minua kauneudellaan jäi sen tapahtuma paikka; pieni kylä Länsi-Virginiassa. Se toimi eräänlaisen nätin- "se tapahtui kauniina aikana, kauniissa paikassa"-asetelman luomisessa elokuvaan, muutoin tapahtumapaikan valinnalla ei ollut mitaan sen kummempaa merkitystä ja muunlainenkin ympäristö olisi toiminut vallan mainiosti. Se tosin osoitti, että Länsi-Virginiasta löytyy vieläkin kauniita sumuisia metsiä ja vihreitä kukkuloita, joita ei ole vielä räjäytetty kivihiili louhosten tieltä.

Tarina kertoo tämän pienen kaupungin pienistä ihmisistä ja erityisesti seuraa kahden nuoren elämää heidän työpaikassaan, paikallisessa supermarketissa. Kate Bosworth näyttelee kaunista viatonta tyttöä Rosalee Futchia, johon Topher Gracen näyttelemä Pete Monash on silmittömästi rakastunut, mutta ei ole koskaan tohtinut tätä tunnustaa, vaan elättelee haaveita yhteisestä elämästä Rosaleen kanssa.

Los Angelesin Malibussa toista elämää elää elokuvien supertähti, kaikkien nuorten tyttöjen hurmaaja Tad Hamilton (Josh Duhamel). Hänen pinnalliseen elämäänsä mahtuvat vain toista hohdokkaammat luksus autot, miljoona talot ja platoniset suhteet elokuvan maailmaan pyrkivien nuorekkojen kanssa.

Tadin ja Rosaleen maailmat kohtaavat kun tyttö voittaa palkinnoksi arpajaisista treffit Tadin kanssa hollywoodissa. Rakkaus kukkii heikoin kantimin molemmin puolisesti, mutta Rosalee palaa kotiin vain hetkeä myöhemmin huomatakseen Tadin rakastuneen myös häneen ja alkavan rakentaa maailmankuvaansa täysin uusille pitimille.

Kolmiodraaman asetelma on siis katettu ja löyhän juonen ympärille on saatu rakennettua hämmästyttävän vähän yllätyksiä. Elokuva seuraa orjallisesti tuhansien ja tuhansien hollywood-elokuvien rakennetta ja jättää suuhun niin kumisen maun kaikkine keskitasoa huonompine näyttelysuorisuksineen ja epämiellyttävine popmusiikki-renkutuksineen, että sen jälkeen täytyy tehdä jotakin mieltä ylentävää, saadakseen sen jälleen hereille. Edes aika ajoin näyttäytyvät koomiset kevennykset eivät saa millään tavalla korotettua elokuvaa yhtään korkeammalle. Ainoastaan suhtautumaan sen tekijöihin säälivin tuntein.

Elokuvan ohjaaja Robert Luketic on nimi sellaisten elokuvien takaa, kuin Monster-in-Law (2005) sekä Legally Blonde (2001). Mitenkään tyylillisesti siis Tähtitreffit ei poikkea näistä pastellin-hohtoisista amerikkalais-elokuvista, joita katsoo mielellään puoliunessa lentokoneessa, tai kipeänä kotisohvalla. Kuitenkaan minkäänlaista ajateltavaa niistä on turha yrittää hakea.