Kaksi yksinäistä törmää kuin vahingossa, kummankin sydän sykähtää – voisiko tässä olla joku jonka kanssa olla onnellinen? Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Kuulostaako tutulta? Tästä asetelmasta on rakennettu joitain unohtumattomia klassikoita ja lukematon määrä tyhjänpäiväistä ja siirappista elokuvahöttöä. Once kuuluu edellä mainituista selkeästi siihen harvalukuisempaan ryhmään.

Dubliniin sijoittuva ihastuttava draama nojaa vahvasti musiikkiin. Kun katusoittajana itseään esille tuova irlantilainen lauluntekijä ja kukkia myyvä tsekkiläinen maahanmuuttajatyttö kohtaavat, yhteinen kieli ja kiinnostuksen kohde löytyy musiikista. Sydänten hypähtäessä haaveet tuntuvat tulevan lähemmäs, ja yhdessä musiikkia tehdessään kumpikin saa toivoa, joka on kalvakassa arjessa päässyt pahasti tallaantumaan. Glen Hansard ja Markéta Irglová ovat kuin luotuja osiinsa, yhtä eläväisen aitoja kuin elokuva itse, joka poikkeaa piristävästi lajitovereistaan realistisuudessaan. Tarina myötäileekin jossain määrin pääosaparin omia kokemuksia.

Niin käsikirjoittaja-ohjaajalla kuin pääosien esittäjilläkin on muusikkotausta, ja tunnelman luojan lisäksi elokuvassa kuultava musiikki on kirjoitettu olennaiseksi osaksi tarinan runkoa. Elokuvaa voisi kuvata musikaaliksi, mutta allekirjoittaneelle sanasta elokuvamusikaali syntyvät mielikuvat Mamma Mia!n tai Chicagon tyylisistä – sinänsä viihdyttävistä – elokuvista johtavat harhaan. Once on ennen kaikkea kaunis mutta kaunistelematon draama, johon musiikki kuuluu yhtenä rosoisen herkän tarinan kertojista.

Pienellä budjetilla tehty, hitaasti mainettaan kasvattanut elokuva voitti ansaitusti parhaan laulun palkinnon kevään Oscar-gaalassa kappaleella ”Falling Slowly”. Muun elokuvassa kuultavan musiikin tavoin tämäkin laulu on pääosanesittäjien Glen Hansardin ja Markéta Irglován säveltämä.