Wong Kar Wain My Blueberry Nights (2007) on visuaalisesti antoisa elokuva. Dharius Khondjin kameratyöskentelyssä on paljon samaa kuin Wong Kar Wain entisen kameramiehen Christopher Doylen: maailma näyttäytyy neonhohtoisena ja aavistuksen verran surrealistisena. Tehokeinona kuvaa myös toisinaan nopeutetaan tai hidastetaan. Elokuva on kuitenkin nyt vailla Wong Kar Waille aiemmin tyypillistä eksoottisuuden ja arvaamattomuuden pohjavirettä. My Blueberry Nights onkin yhdellä tapaa aivan uusi avaus 1980-luvulla aloittaneelta ohjaajalta sillä se on hänen ensimmäinen elokuvansa länsimaisilla kasvoilla ilman hongkongilaisia luottonäyttelijöitä.

Tarina käynnistyy New Yorkissa sijaitsevasta yökahvilasta, jossa sydänsuruinen Elizabeth (Norah Jones) ja kahvilanpitäjä (Jude Law) tapaavat ensikertaa ja jakavat melankolisia hetkiä. Elizabeth päättää lähteä tien päälle selvittämään ajatuksiaan. Baareissa ja casinopelihallissa työskennellessään "Lizzie" kohtaa vivahteikkaita persoonia, joiden kohtaloista ja elämänkatsomuksista hän oppii jotain itsekin. Uhkapeluri Leslie (Natalie Portman) ja kyllästynyt nuori vaimo Sue Lynne (Rachel Weisz) ovat mielenkiintoisimpia hahmoja; heissä on enemmän kuin ensi näkemältä arvaa.

Mantelisilmäinen Norah Jones ja miellyttävällä brittiaksentillaan ilahduttava Jude Law ovat toki suloisia mutta Wong Kar Wai -asteikolla hiukan pliisuja. Hahmoissa ei tunnu olevan syvyyttä. Laulajana paremmin tunnetun Jonesin esittämä kaunis ja haikea tunnusmelodia tavoittaa hyvin elokuvan tunnelman. Sunnuntai-iltapäivien raukeaan olotilaan tätä voi suositella lämpimästi - joko sen mustikkapiirakan ja jäätelön kanssa tai ilman.