The last king of Scotland kertoo yritteliäästä nuoresta Nicholas Garriganista (James McAvoy) joka lähtee hakemaan elämän kokemusta Ugandasta lääkäriksi valmistumisen jälkeen. Toisaalla on Ugandan hirmuhallitsija Idi Amin (Forest Whitaker), joka toimi Ugandan diktaattorina vuosina 1971-1979 ja antoi teloittaa 8.vuodessa 300 000 maan kansalaista.

Jo tarinan alusta nuori lääkäri elää afrikkalaisten arkea hyvin läheltä. Hän ihailee suunnattomasti näiden värikkäitä tapoja ja kulttuuria todistaen omin silmin hurjaa kansanjuhlaa värikkäine pukuineen. Kuitenkin samaan aikaan raskaasti aseistettu sotilasjoukko seisoo pysyvästi vartiossa valmiina reagoimaan jos se katsotaan aiheelliseksi. Skotlantilainen lääkäri pääsee hämmentävän nopeasti Aminin oikeaksi kädeksi - joka ei mielestäni ollut kovin uskottava ratkaisu ohjaajalta. Sattumalta Nicholas osuu paikalle Aminiin kohdituvaan väijytykseen ja hoitaa häntä. Diktaattori nimittää Nicholacsen henkilääkärikseen, ja nousee pian Aminin oikeaksi kädeksi.

Ugandan vapauttajana esiintyvä Amin lupaa kansalle kuut ja tähdet taivaalta, mm. uusia kouluja ja taloja, maan yleistä kehitystä sekä vahvemman ja vapaan Ugandan. Amin esitetään kieroutuneena ja vainoharhaisena, mutta samalla joskus hyvin sinisilmäisenä henkilöhahmona. Hän innostuu herkästi skotlantilaisuudesta, kehuu skotlantilaisten olevan hyviä sotureita vaikka hänen viittaukset skottien taitoihin ovat aika kaukaisia - maailma on muuttunut William Wallacen ajoista, ja kaiken lisäksi Skotlanti on ollut jo hyvin kauan osa Iso-Britanniaa. Kuitenkin myös tästä ihannoistia johtuen Amin tykästyy Nicholakseen.

Elokuvan aikana Nicholas ei pitkiä lauseita harrasta, Idi Amin sen sijaan puhuu lähes lakkaamatta. Aminilla on useita vaimoja ja hän elää yltäkylläisessä loistossa samaan aikaan Ugandalaisen kansan kärsiessä köyhyydestä ja menneiden arvista.

Tarinasta ei löydy montaa avainhenkilöä ja tapahtumia kuvataan usein lennosta. Jäin kaipaamaan lisää hahmoja jotka kuvailisvat tarkemmin ja muonipuolisemmin Ugandan maan tilannetta. Lähes kaikki avainhahmot, ministerit mukaan lukien, tuntuvat syövän Aminin kädestä ja uskovan ehdoitta tämän lupauksiin ja hänen kaikkivoipaisuuteen, joka kertoo mielestäni hyvin ugandalaisten pelosta. Ugandan kansa on nähnyt jatkuvia sotia eikä siksi uskalla kyseenalaistaa diktaattorin näkemyksiä maan asioiden johdossa.

Idi Amin ei juuri innostu puhumaan maansa senhetkisistä levottomuuksista vaan kääntää aina keskustelun vähäpätöisiin asioihin ja sysää näin vastuunsa, kuin pieni lapsi joka siivoaa tavaransa sängynsä alle. Alkuun kaikki menee loistavasti vallan loistossa, mutta pian Nicholakselle rupeaa selviämään asioiden oikea laita ja Idi Aminin todellinen perimmäinen luonne. Amin paljastuu todellisuudessa hirmuhallitsijaksi joka kaataa omaa kansaansa kuin heinää jos saa aihetta epäillä heitä petturuudesta.

Käsikirjoitus dramatisoi ehkä elokuvan tapahtumia liikaa mutta Ugandan tilanne Idi Aminin johdossa on todennäköisesti ollut oikeastikin katasrofaalinen. Elokuvan näyttelijäkaarti on tuoretta verta, mutta pääroolia esittävä James McAvoy vetää rooliinsa niin mukiin menevästi että voisi kuvitella kyseessä olevan valkokankaiden kestotähti. Forest Whitaker vaikuttaa järkensä menettäneeltä mielipuolelta joka näkee vihollisia kaikkialla.

Ohjaaja Kevin Mcdonald pitää elokuvan jännityksen ja tunnelman irtoamatta sormenpäissään mahtavien lähikuvien ja osuvien välähdyksien avulla. Jännitys säilyy loppuun asti katkeamattomana adrenaliiniryöppynä. The last king of Scotland on pysäyttävä elokuva joka pistää katsojansa ajattelemaan asioita uusista lähtökohdista.