Palkkatappajat Ray (Colin Farrell) ja Ken (Brendan Gleeson) painuvat maan alle Belgian Bruggeen. Siellä heidän on määrä odottaa toimeksiantajansa yhteydenottoa, mutta ei olekaan niin helppoa olla määräämätön aika neljän seinän sisällä. Nuori Ray on malttamaton eikä viihdy ollenkaan pienessä kaupungissa, jossa ei ole mitään tekemistä kun taas Ken on innoissaan kulttuuritarjonnasta. Uraansa aloitteleva Ray painii omatuntonsa kanssa kun taas pitkän uran tehnyt Ken yrittää auttaa oman uransa kautta nuorta oppipoikaansa käsittelemään uuden uran tuomaa elämää.

Elokuva ei niinkään luotaa palkkatappajan työnkuvaa, kuin työn mukanaan tuomia vakavuuksia, ennemminkin omia sisäisiä demoneita, joita Ray ei pysty käsittelemään. Aiheet ovat samoja, joiden kanssa monet ihmiset painiskelevat päivittäin. Elokuvassa tilanteet ovat vain äärimmäisen kärjistetysti esitettyjä, mutta osuvat täydellisesti naulan kantaan. Pitkästä aikaa Colin Farrell loistaa ja todistaa olevansa oikea näyttelijä. Roolisuoritus on todiste siitä, että hän on parhaimmillaan tällaisissa ”pienissä” elokuvissa. On melkein vaikea katsoa, kun roolihahmo painii omatuntonsa kanssa. Piina ja tuska ovat käsinkosketeltavissa.

Samoja teemoja on selkeästi havaittavissa, kuin Woody Allenin teoksessa Cassandra’s Dream, jossa Farrellin roolihahmo painii melkoisen samanlaisen tilanteen edessä. Pitkän uran kameran edessä tehnyt Brendan Gleeson on toista kertaa McDonaghin ohjauksessa ja näyttää kivenkovaa ammattitaitoaan roolisuorituksessaan. Rooliasettelu elokuvassa on mielestäni verraton ja melkein lukee rivien välistä, että vahva ammattitaitoinen näyttelijä jakaa osaamistaan ja tietämystään nuoremmalleen. Kokonaisuudessaan elokuvassa onkin elokuva elokuvan sisällä. Elokuvassa palkkatappajien lisäksi Bruggessa on kuvausryhmä kuvaamassa, joka puolestaan lisää elokuvan kafkamaista tunnelmaa, eikä eniten kuvaamansa unisekvenssin vuoksi. Ehkäpä juuri tällaiset pienen mittakaavan elokuvat ovatkin juuri parhaita tavoittamaan katsojan ja tuomaan hahmot lähelle, kuin ”suurissa” elokuvissa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Martin McDonagh onnistuu tässä ensimmäisessä kokopitkässä elokuvassaan luomaan vakavista hetkistä ihmisen elämässä loistavaa tilannekomiikkaa. Elokuva on kaikessa kyynisyydessään loistava komedia ja osoitus siitä, että jokaisen ihmisen pitäisi elämässään löytää hyvät puolet niistä huonoista hetkistä ja alamäistä, joita kukin kohtaa. Tai ainakin tästä eteenpäin oppia katsomaan asioita uudella tavalla! McDonagh voitti käsikirjoittamastaan ja ohjaamastaan lyhytelokuvasta Six Shooter Oscarin, eikä varmasti jää tuntemattomaksi nimeksi alalla!

Lämpimästi suosittelen kaikille. Etenkin jos olet nähnyt ja pidit Cassandra’s Dreamistä tai Match Pointista.