Syvältä ihmisaivojen matelijamaisista sopukoista pursuaa räjähtävää liskoenergiaa herättäen miljoonia vuosia vanhat alkukantaiset vaistot henkiin. Harkintakyky himmenee, kun selviytymisvietti ottaa aggressiivisesti ohjat potkien sinne tänne kuin pillastunut hevonen.

Dragon Eye Morrison (Tadanobu Asano) saa sähköiskun kiivetessään lapsena sähkötolppaan. Jotain menee vinksalleen ja lapsuudesta lähtien hän saa helposti kontrolloimattomia raivokohtauksia. Mutta raivokohtaukset eivät ole ainoa asia mitä hän sai tuon päähänpistonsa takia. Kyky toimia sähkönjohtimena on Morrisonin erikoistaito. Kanavoidakseen aggressionsa johonkin muuhun kuin kanssaihmisiin Morrison kerää kaupungin sähköverkosta energiaa sähkökitaraansa päästäen ulos mitä eläimellisiä ja sävähdyttäviä ääniä jotka intensiivisyydellään vetävät vertoja Jimi Hendrixin kitarasooloille. Kadonneita lemmikkiliskoja pyydystäen ja sähkökitaraa raastaen Morrison on oppinut elämään rauhallista elämää, mutta eräät henkilöt eivät tahdo sen sitä hänelle olevan. Eräs näistä on Thunderbolt Buddha (Masatoshi Nagase)... mutta ei hänestä sen enempää. Juonella ei oikeastaan ollut tässä elokuvassa kovinkaan suurta roolia, vaan se tuntui enemmänkin vain kehykseltä joka tarjosi mahdollisuuden esitellä erikoisia henkilöitä joille yksi kaupunki tuntuu olevan liian ahdas paikka.

Sogo Ishiin cyberpunkahtava mustavalkopläjäys Electric Dragon 80.000 V on kauniisti ja rosoisesti kaoottinen tekele joka roiskii kaveriporukassa saatuja älynväläyksiä ja huumoria ympäriinsä. Musiikki on peräisin Tadanobu Asanon ja Sogo Ishiin yhteiseltä punk/hc bändiltä Mach 1.67. Ääniraita sisältää paljon noise/industrial meteliä ja kolinaa sen kummemmin hienostelematta tai peittelemättä säröisten äänien raakuutta. Elokuvaa sävyttävä hienovarainen välinpitämättömyys pilkuntarkalle viilaukselle näkyy myös leikkauksessa ja efektien käytössä.

Tätä elokuvaa ei voi sanoin kokea vaan se on katsottava ihan itse.